Faistoksen levy

Nimi	Englanninkielinen nimi "Phaistos disc" suomennetaan useammin Faistoksen kiekoksi kuin levyksi, mutta minulle se on aina ollut levy, ja sanakirjankin mukaan disc tai disk tarkoittaa ensi sijassa pyöreää levyä. Tämä ei ole mikään urheiluväline.
Löytö- paikka	Levyn löysi italialainen arkeologi Luigi Pernier 03.07.1908 minolaisen Faistoksen palatsin kellarista Kreetan etelärannikolta. Noin 15 cm:n läpimittainen levy oli löydettäessä harvinaisen hyvässä kunnossa.
Alkuperä	Ei tiedetä onko levy alun perin kreetalainen, mutta melko varmana pidetään sitä, että se on peräisin jostakin Egeanmeren alueelta, ei kauempaa.
Ikä	Levyä ei ole pystytty ajoittamaan tarkasti, mutta useimmat yritykset osuvat välille 1850-1350 eaa.. Pernierin alkuperäisen raportin perusteella levy ei voi olla uudempi kuin n. 1600 eaa..
Kirjoitus- välineet	Yksi niistä asioista jotka tekevät Faistoksen levyn merkittäväksi on se, että siinä olevia merkkejä ei ole kaiverrettu tai muuten piirretty, vaan ne on painettu saveen jonkinlaisilla leimasimilla. Kyseessä on maailman vanhin tunnettu irtokirjasimilla tehty painotuote, kenties 3000 vuotta ennen Johannes Gutenbergia! Kun joku on nähnyt niin suuren vaivan että on tehnyt tällaiset leimasimet, voisi kuvitella että niitä on myös käytetty runsaasti, mutta joitakin lyhyitä kaiverruksia lukuun ottamatta samanlaista kirjoitusta ei ole löydetty mistään muualta.
Tulkinta	Vaikka levyn merkkejä ei osata lukea, lähes kaikki tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että kyseessä on kirjoitus. Merkkejä on yhteensä 241 ja ne muodostavat 18 ryhmää. Levyn puolet on nimetty A:ksi ja B:ksi. Kuvassa B on vasemmalla. Ei tiedetä kumpi puoli pitäisi lukea ensin tai aloitetaanko lukeminen reunasta vai keskeltä. Useimmat tutkijat uskovat, että lukeminen aloitetaan reunasta, ja tästä olen samaa mieltä, koska nähtävissä olevaan tulokseen pääseminen keskeltä aloittaen olisi vaatinut parempaa ennakointia kuin mihin kirjoittaja nähtävästi on pystynyt. Useimpien tutkijoiden mielestä B-puoli pitäisi lukea ensin, ja tästäkin olen samaa mieltä, koska A-puolen keskellä merkit ovat selvästi ahdetumman näköisiä kuin muualla, aivan kuin kirjoittaja olisi tekstin lopun lähestyessä huomannut että tila on loppumassa ennen tekstiä. Ei tiedetä varmuudella ovatko merkit äänne-, tavu- vai sanakirjoitusta, vai jokin yhdistelmä näistä. Erilaisia merkkejä on kuitenkin niin paljon (45), että puhdasta äännekirjoitusta ei pidetä uskottavana. Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidetään tavukirjoitusta, jonka seassa on sanamerkkejä, koska tällaiset järjestelmät olivat tuohon aikaan ja tuossa osassa maailmaa tavallisimpia. Jotkin merkeistä muistuttavat lineaari A:n merkkejä, mutta tästä ei juuri ole apua, koska lineaari A:ta osataan lukea vain pieneltä osin. Sekä lineaari A:ta että joitakin muita merkistöjä on joskus kirjoitettu spiraalimaisesti. Ei tiedetä mitä kieltä teksti on. Jos se on sanakirjoitusta, kieli jäänee tuntemattomaksi siinäkin tapauksessa että teksti joskus pystytään tulkitsemaan. Tekstistä on kymmeniä tulkintoja, mutta vertailukohtien puuttuessa on mahdotonta sanoa onko mikään niistä osittainkaan oikea. Tutkijoiden mielestä uusia tulkintoja ei kannata yrittää ilman lisämateriaalia. Väärennökseksikin levyä on epäilty. Asia voitaisiin ratkaista termoluminesenssiajoituksella, mutta tätä kirjoitettaesa (heinäkuussa 2008) sitä ei ole vielä tehty.